Sijainti Webmail

Vaattojärven kylän historiaa

Vaattojärven kylä on vajaa 200 asukkaan kolarilainen järvikylä, joka on tunnettu vireästä kylätoiminnastaan ja etenkin Rantapaviljongista. Kylässä on asuttuja taloja noin 80 ja vapaa-ajanasuntoja noin 70. Kylässä on kauppa ja koulu, jonka oppilasennuste on lähitulevaisuudessa vakaa, koska Vaattojärvi-Venejärvi alueella asuu nuoria lapsiperheitä. Kylässä on neljä toimivaa maitotilaa, kaksi lammastilaa, perunanviljelijä, kaksi kenttäsirkkeliä, yksi puusepänverstas ja korjaamotoimintaa.

Vaattojärven Kyläyhdistys ry on toiminut yli 20 vuotta, jona aikana se on tehnyt lukuisia yhteisiä hankkeita pääasiassa talkoovoimin. Ensimmäinen hanke oli 70-luvun lopussa rakennettu valaistu kuntorata, 1.6 km. Sen jälkeen tehtiin kahdessa eri osassa katuvalaistusta n.7.5 km. Uimarannan tien teko ja raivaustyö aloitettiin vuonna 1985 ja rakennusten teko rannalle aloitettiin seuraavana vuonna. Tähän asti suurin ponnistus on ollut rantapaviljongin rakentaminen, joka aloitettiin syksyllä vuonna 1991. Paviljonki valmistui juhannukseksi 1992 ja sen jälkeen uimarannan alueelle on rakennettu useita muita rakennuksia mm. anniskeluterassi, sisävessat, keittiö, pukuhuoneet… Uuden koulun rakentamisen yhteydessä vuonna 1994 kyläyhdistys rakensi koululle täysimittaisen jääkiekkokaukalon valaistuksineen sekä hieman myöhemmin pukeutumistilan.

Vaattojärven Rantapaviljonki on Länsi-Lapin ainoa toimiva kesätanssipaikka, josta saadulla tuotolla kylää on kehitetty monin eri tavoin yhteistyössä mm. Lapin Ympäristökeskuksen sekä Kolarin Työvoimatoimiston kanssa.

Vaattojärven kyläyhdistyksen historiaa

Kyläyhdistys aloitti toimintansa 12.6.1979. Tällöin perustettuun toimikuntaan valittiin 7 varsinaista ja 7 varajäsentä. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Kalle Vettanen ja sihteerinä Jukka Vaattovaara. Vettasen jälkeen puheenjohtajina ovat toimineet Knut Heikki, Tapio Vaattovaara, Jarmo Kylmämaa ja Harri Liikamaa, joka heiluttaa puheenjohtajan nuijaa tänäkin päivänä. Kyläyhdistys rekisteröitiin 29.6.1988.

Kuntorata


Ensimmäinen esimerkki kylätoiminnan hankkeista oli vuonna 1980 rakennettu valaistu 1,6 kilometrin pituinen kuntorata koulun läheiseen maastoon. Rata tehtiin sekä kesä- että talvikäyttöön sopivaksi.

Tievalaistus


Pitkäaikainen hanke on ollut kylälle rakennettu 7 km pitkä tievalaistus. Homma pantiin alulle 26.2.1984. Kyläläiset aloittivat varainhankinnan pitämällä viikottaisia valoiltoja periaatteella talo tarjoaa kahvin ja pullan, mistä osanottajat maksavat. Ne, jotka eivät valoiltoihin osallistuneet, ostivat pylvään tai useammankin.

Rantapaviljonki ja uimaranta


Uimarannan rakentaminen aloitettiin vuonna 1985. Kolarin kunnanviraston pihalta siirrettiin paviljonkityyppinen rakennelma ja siellä alettiin pitää tansseja. Tilojen käydessä pieniksi, päätettiin rakentaa lisää tilaa. Suunniteltiin etupäässä Arvi Vaattovaaran ja Kalervo Rantalan toimesta paviljonkityyppinen kuusikulmainen ja noin 170 neliömetrin kokoinen tila. Talkootyön saavutuksia juhlittiin avajaistansseilla 8.elokuuta 1992. Jälkeenpäin alueelle on rakennettu keittiö ja wc-tilat. Anniskeluoikeuksien myöntämisen jälkeen tehtiin erillinen terassirakennus.

Telatie johtaa kylään

Elma Heikki os. Vaattovaara

Elma Heikki os. Vaattovaara (s. 1925) oli Nivan tilan uudisraivaajan Juho Juhonpoika Nivan eli alkuaan Kyllin (s. 1747) jälkeläisiä kuudennessa polvessa. Hän on kirjoittanut kirjan ”Telatie johtaa kylään – Syrjäkylän tarinaa eli muisteluksia vuosien varrelta” 1984. Elma tutki kirkonkirjoja ja Oulun maakunta-arkiston asiakirjoja, keräsi perimätietoa ja järjesti perinteeseen liittyviä tapatumia. Hän oli myös aktiivijäsenenä mukana Vaattojärven kylähistorian ”Kalakentästä kylän raitille” –kirjan (1995) toimikunnassa. Näistä kirjoista ja käydyistä puhelinkeskusteluista Elman kanssa on lainauksia seuraavassa Vaattojärven kylän historiaan pohjautuvassa kirjoituksessa.



Syrjäkylän tarinaa ja Vaattojärven kylän historiaa


”Noin neljä-viisi sukupolvea taaksepäin ennen meidän päiviämme voitaneen arvioida Vaattojärven kiinteän asutuksen alkaneen. Jo ammoisista ajoista on Tornionlaakson rintakylien asukkailla ollut kalastusoikeuksia erämaajärviin.
Niinpä historiankirjojen mukaan jo vuonna 1559 neljällä Pellon, viidellä Juoksengin ja kahdella Vittaniemen ja Hietaniemen talolla on ollut kalastusoikeus Vaattojärvellä.
Siihen aikaan kun Lappia alettiin asuttaa, houkuteltiin sinne ihmisiä myöntämällä heille erikoisoikeuksia. Heidät mm. vapautettiin sotaväestä eikä heidän tarvinnut maksaa veroa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Ja ottaen huomioon ainaiset sodat ja ryöstöretket, jolloin kylät poltettiin ja ihmisiä surmattiin, oli ainoa keino paeta korpiin ja kiveliöihin, missä he sitten elivät omissa oloissaan luonnon ehdoilla polvesta toiseen.”

Vaattojärven lähes kaikki asukkaat neljästä kantatalosta


”Eri asiakirjojen ja arkistoista löydettyjen tietojen mukaan voidaan päätellä neljän kiinteän asukkaan asettuneen suunnilleen samoihin aikoihin Vaattojärvelle. Ensimmäinen kiinteä asukas Tuomaan talossa, Vaattovaaran uudistilalla, oli Abraham eli Aapo Heikinpoika Kangas, myös Vaara eli Vaattovaara (s. 1779) Kolarista. Nivan talon ensimmäisen polven asukas oli Juho Juhonpoika Niva l. Kylli (s. 1747) Pellosta. Heikin tilalla oli ensimmäisenä asunut Heikki Erkinpoika Vaattojärvi (s. 1752), joka tuli Pasmajärveltä. Neljännen kantatilan, Alatalon, ensimmäinen asukas oli Juho Filipinpoika (s. 1787) Sieppijärven Filpalta. Näiden neljän uudisraivaajan suvuista, ns. kantasuvuista, ovat kylän asukkaat levinneet nykyiseen laajuuteensa.”

Mäkitupalaiset ja torpparit


”Toiset jälkeläiset ovat alkujaan asettuneet kotinsa lähettyville ns. ”mäkitupalaisiksi” ja torpparilain tullessa voimaan kruununtorppareiksi. Suuret olivat tilat alkuun ja niitä sanottiin silloin ”manttaalitiloiksi” veronmaksukykynsä mukaan. Sittemmin tilat ovat pirstoutuneet eri sukupolvien aikana niin, että monet olisivat nykyään jopa elinkelvottomia ilman valtion myöntämiä lisämaita.
Niin elivät ihmiset kaikessa rauhassa ja lisääntyivät – mutta toisaalta monet suvun jäsenet ovat kadonneet jäljettömiin. Pitkien ja vaikeitten yhteyksien vuoksi menivät nuoret kylässä naimisiin miltei keskenään, korkeintaan naapurikyliin päästiin. Niinpä kylän väestö oli kaikki sukua keskenään. Ja jos nyt joku sai maapalan perinnöksi, käytiin se sitten seuraavassa polvessa hakemassa takaisin. Joskus sattui, että pakosta jouduttiin kulkemaan etäämmälle, tuotiin sitten uutta ”vaimon mallia” kylään. Miehet taas saattoivat jäädä kotivävyiksi ja piikatyttäret taloihin emänniksi.”

Tilojen vaiheet myöhemmin


”Alatalon ja Heikin tilat ovat jakojen tai ostojen jälkeen säilyneet jälkipolvien ja sukujen hallussa. Tuomaan tilalle tuli alkujaan Kolarista uudisraivaajaksi Abraham eli Aapo Heikinpoika Kangas. Hän otti vaimokseen Nivan tilan uudisraivaajan Juho Nivan vanhimman tyttären, Brita Kristiinan (s. 1787). Heille syntyi 13 lasta. Abraham käytti sukunimenään aluksi ilmeisesti Vaaraa, sitten Vaattojärveä ja viimein Vaattovaaraa.
Nivan tilan uudisraivaaja Juho Juhonpoika Niva l. Kylli (s. 1747) muutti kylään 1778 Pellosta. Hänen ja vaimonsa Margaretan (s. 1750) jälkeläisistä Salomon (s. 1778) otti vaimokseen Brita Erkintytär Kurtakon (s. 1785). Salomonin ja Britan lapsista Juho Erkki (s. 1807) muutti Venejärvelle uudisraivaajaksi ja otti sukunimekseen Nenämaan.”

Monipuolisia kädentaitoja


” Salomonin ja Britan toinen poika Heikki Niva (s. 1809) jäi kotikylään ja rakensi ”Hentin” paikan. Kolmas poika Mooses Niva (s. 1815) avioitui Stiina Antintytär Kariniemen kanssa 1845 ja he saivat neljä lasta, jotka kaikki kuolivat pieninä sen ajan keuhkotauteihin. Stiina sairasti keuhkotautia ja ennen kuolemaansa hän esitti toiveen, että hänen silkkileninkinsä jätettäisiin vanhimmalle tyttärelleen. Hänen perunkirjoituksista käy ilmi, että Nivan tilalla on jo 1800-luvulla Mooseksen aikana harjoitettu pienimuotoista puuteollisuutta ja mahdollisesti jopa liiketoimintaa. Ammatinharjoittajia tilalla oli mm. Seppä-Iisko eli Isak Heikinpoika Niva (s. 1848), joka takoi pyssystä alkaen kaikki tarvikkeet ja työkalut. Heikki Heikinpoika Niva (s. 1837) puolestaan oli suutari ja valmisti nahkakenkiä.
Stiina Nivan perunkirja on kirjattu 3. huhtikuuta 1856 ja se on seikkaperäinen luettelo sen ajan tarvikkeista, työkaluista ja muista välineistä astioita ja vaatetusta myöten. Tilalla asui tuolloin Kurtakosta tullut ”Äijän-Aapoksi” kutsuttu mestaritekijä, joka oli ilmeisesti Mooseksen ensimmäisen vaimon veli. Hänestä kylän miehet puhuivat: ”Siinä on mies, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä”.
Kanta-Nivan suvun jäsenet ovat omanneet perinteisesti hyvät kädentaidot ja he ovat olleet myös musikaalisia. Tilalla on maatalouden ohella harjoitettu kalastusta. Tästä ovat muistona vieläkin 1830-luvulta peräisin olevassa aitassa nuotat kilkuroineen ja tuohikoppineen. Mooseksen ja Stiinan aikana tilalla oli myös Heikin tilan kanssa yhteinen viinapannu. Sen oli valtio myöntänyt vain omaan käyttöön sillä ehdolla, että viljasatoa eli ohraa saadaan yli oman tarpeen. Nivan ja Heikin tilojen vaimot olivat sisaria keskenään, siitä löytyi selitys tämän viinapannun yhteisomistukseen.”

Lassilan Elsa, Erika ja Arviiti, Ellan Peku ja Lilla-Iida


”Stiinan vielä sairastaessa Nivan tilalle tuli Kittilän Kelontekemästä Antti eli Anders Lassinpoika Lassila perheineen, johon kuului vaimo ja poika Juho (s. 1869) sekä sisko Elsa Greta (s. 1837). Elsa Greta hoiti Mooseksen vaimoa palkallisena piikana. Vaimon kuoltua syytinkiläinen Mooses otti piikatytön uudeksi vaimokseen. Heidän lapsistaan kaksi ensimmäistä kuoli.
Seuraavaksi syntyi Erika (s. 1866), joka meni naimisiin Arvid Henrikinpoika Vaattovaaran kanssa. He asettuivat asumaan Arvidin tilaksi kutsuttuun paikkaan, joka tunnetaan edelleen ”Arviidin” paikkana. Heistä on lähtöisin Vaattovaaran yksi laajoista sukuhaaroista.
Erikan veli Petter eli Pekka syntyi 1870 ja häntä kutsuttiin Ellan Pekuksi, koska hän oli vasta kolmen kuukauden ikäinen, kun hänen isänsä Mooses kuoli. Mooseksen ja tilalle piiaksi tulleen Elsa Gretan välinen ikäero oli yli kaksikymmentä vuotta, joten Mooseksen kuoleman jälkeen Elsa Greta jäi asumaan ”Ellan tuvaksi” nimettyyn rakennukseen, joka sijaitsi nykyisen Hakson pirtin paikalla. Leskenä ollessaan Elsa Greta synnytti vielä Lilla-Iidan (s. 1875), joka kasvoi äitinsä kanssa Ellan tuvassa. Hän avioitui Venejärveen Juho Aataminpoika Vesalan (s. 1851) kanssa.”

Hentin ja Mooseksen tilat Lassiloille, jotka ottivat käyttöön Nivan talon nimen


”Nivan tilaa asuivat veljekset Henti ja Mooses kuolemaansa asti. Sen jälkeen Mooseksen osuus tilasta siirtyi oston kautta Antti Lassinpoika Lassilalle ja hänen vaimolleen 1869. Samoin Henti Nivan osuus siirtyi 1871 Juho Lassinpoika Nivalle ja Kaisa-Marja Hietaselle. Tämä Henti Nivan osuus meni takauksista myöhemmin Kansallis-Osake-Pankille, josta Janne Juhonpoika Niva ent. Lassila (s. 1900) osti sen takaisn 1936. Kyseinen tila oli Nivan nimen käyttöön ottaneen Lassilan suvun hallussa. Janne ja Lempi Niva myivät syyskuussa 1973 Nivan tilan (10:4) kasvattipojalleen Lenna Nivalle e. Vaattovaara ja hänen vaimolleen Liisa Nivalle os. Lantto. Näin alkuperäinen Nivan tila on taas suoraan alenevaa polvea olevalla Nivan suvun jälkeläisellä.”

Kuokasta ja asennosta se alkoi


”Kun uudisraivaaja löi kuokkansa maahan, tekaisi hän ensitöikseen asennon, joko turvekammion taikka neliseinäisen savupirtin. Kun perhettä alkoi lisääntyä, täytyi pirttejä isontaa. Entiset savupirtit joutivat muiksi säilytystiloiksi, riihiksi, ladoiksi ym. Vain harvat meidän ajan ihmiset ovat nähneet näissä asuttavan. Viimeisin Vaattojärven asukkaista, joka olisi asunut sellaisessa asumuksessa, on ollut Samuli Paulaharjun 1920-luvulla keräämän muistitiedon mukaan ”Käräjä- Greta”.
Koska uudistilat olivat alkujaan pinta-alaltaan suuria valtavine metsäpalstoineen, puu oli se materiaali, josta kaikki oli opittu tekemään. Kun uusia pirttejä tehtiin, ei siinä puuta säästetty. Valtavista petäjistä oli hirret pälkitty ja suunnattomat määrät tarvittiin jo välttämättömien rakennusten tekemiseen. Joidenkin kohdalla eivät aina omat metsävarat riittäneet, tehtiin oman käden oikeutta ja käytiin ”kruunun” puolella, mistä aikanaan jouduttiin vastaamaan. Lakeja oli ennenkin ja ne koskivat kaikkia.”

Lähteet:


Heikki, Elma. 1984. Telatie johtaa kylään – Syrjäkylän tarinaa eli muisteluksia vuosien varrelta. Omakustanne.

Jaako, Pentti (toim). 1995. Kalakentästä kylänraitille – Vaattojärven kylähistoria. LuoteisLappi/Tornion Kirjapaino.

Merja Vaattovaara os. Niva


Kirjoittaja on syntynyt ja elänyt lapsuutensa Vaattojärvellä Nivan tilalla. Viime vuodet hän on asunut Inarissa ja työskennellyt Inarin kirjastotoimen isännöimässä Tarinoiden Inari -hankkeessa 2011-2016. Kerätystä aineistosta on koottu Inarin kirjaston perinnearkisto. Arkistossa on osittain työstettynä 2500 muistitietoon perustuvaa tarinaa äänitteinä, kuvatallenteina ja kirjoituksina. Julkistamisvaiheessa 20.7.2015 avautui kuunneltavaksi reilut 300 tarinaa Inarista. Tapahtumapaikkoja ja kohdehenkilöitä on tuhansia, tarinankertojia useita satoja.

Suullisen perinnearkiston tuottaminen kirjaston toimesta on uusi aluevaltaus Suomen kirjastopalveluissa ja siitä on kaavailtu mallia muillekin kirjastoille Suomi 100 vuotta – juhlallisuuksiin liittyen. Tarina-arkisto tuo merkittävän lisän paikallistiedon tarjontaan. Tarinoita voi kuunnella ympäri maailman kirjautumalla osoitteeseen: tarinoideninari.fi.

Järvikylien Tietojenkäsittelyn Kehittämishanke 2002- 2003

Järvikylien Tietojenkäsittelyn kehittämishanke kuului Pohjois- Suomen Tavoite1- ohjelman toimenpidekokonaisuuteen 2.3 Koulutus. Hankkeen pääasiallisina rahoittajina olivat Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) ja TE-keskus(valtio). Lisäksi hanke sai rahoitusta Kolarin kunnalta. Hankkeen omarahoitusosuuden hoiti Osuuskunta Vaattojärven tietoverkko. Hanke oli suunniteltu kaksivuotiseksi ja rahoitus myönnettiin aluksi ensimmäiselle toimintavuodelle. Toisen vuoden rahoitus riippui mm. ensimmäisen vuoden toiminnan tuloksista ja koulutustarpeesta.

Vaattojärven koululta vuokrattuun entiseen käsityöluokkaan on osittain kyläläisten talkootyönä valmistunut tietotekniikkakeskus joka tarjoaa hyvät puitteet hankkeen koulutustoimintaa varten. Toimitilassa on kuusi työasemaa, yksi kannettava tietokone, skanneri ja värilasertulostin. Laitteet toimivat lähiverkossa ja niissä on internet-yhteys. Työasemiin on asennettu Windows XP käyttöjärjestelmä ja ohjelmistona Office XP lisättynä Frontpage 2002:lla. Kuvankäsittelyohjelmana toimii Photoshop 7. Lisäksi opiskelijoiden käytössä on digitaalikamera.

Waattojärven Osuuskassan historia



Waattojärven Osuuskassan säännöt



Osuuskassan nimi on Waattojärven Osuuskassa. Kassan kotipaikkana on pidettävä Kolarin kunta.


Osuuskassan toiminta-alana on harjottaa uloslainaus- ja säästökassaliikettä jäseniensä elinkeinon edistämiseksi tyydyttääkseen heidän luotontarvettaan sekä tarjotakseen heille tilaisuutta säästöjensä turvalliseen sijoittamiseen ja kartuttamiseen.

Osuuskunta voi, siitä erityisesti kokouksessa päätettyään, jäsenilleen toimittaa tärkeimpien maataloustarpeiden yhteisostoja sekä harjottaa jäsentensä maataloustuotteiden yhteismyyntiä.


Osuuskassan jäseneksi voidaan hakemuksesta ottaa jokainen hyväksi tunnettu henkilö, joka asuu Kolarin kunnan Waattojärven, Wenejärven, Pasmajärven, Ruokojärven tai Sieppijärven kylissä ja huolella hoitaa elinkeinoaan sekä kassaan suorittaa kolmen markan suuruisen sisäänpääsymaksun. Hakemus tehdään kassan hallitukselle kirjallisesti ja on hakemuskirja jäseneksi pyrkijän allekirjoitettava ja kahden tunnetun ja luotetun todistajan oikeaksi vahvistettava.

Jollei hallitus katso hakijan voitavan jäseneksi hyväksyä, ilmoittakoon siitä hänelle kirjallisesti; ja hakijalla on valta alistaa asia osuuskunnan kokoukseen ratkaistavaksi.

Jäseneksi ei voida ottaa sitä, joka jo on toisen osuuskassan jäsenenä.


Jokainen, osuuskassan jäsen, ottaa kassaan osaa 60 markan suuruisella osuusmaksulla. Osuusmaksusta suoritetaan kaksi kolmannesta vähintään 5 markan suuruisilla vuosittaisilla maksuilla. Loput kerätään pidättämällä maksuvelvollisen osuutta kassanvoitossa.

Osuuskunnan jäsen älköön ottako osaa kassaan useammalla kuin yhdellä osuusmaksulla.


Osuuskunnan jäsenet ovat velvolliset, siinä tapauksessa, etteivät kassan varat riitä sen sitomusten täyttämiseen, rajattomasti tekemään näitten suorittamiseksi tarvittavia lisämaksuja siinä järjestyksessä kun osuustoimintalaki säätää.


Jos osuuskunnan jäsen muuttaa Kolarin kunnasta, katsottakoon hänen sen kautta ilmoittaneen eroavansa kassasta.

Jos jäsen tulee osalliseksi toiseen osuuskassaan, olkoon menettänyt jäsen oikeutensa.


Jos osuuskassan jäsen usean kerran on laiminlyönyt määrätyn ajan kuluessa maksaa osuuskassaan suoritettaviaan osuusmaksuja, tai jos hänellä on maksamatonta lainaa lain kautta haettu, on osuuskunnan kokouksella valta hänet osuuskassasta erottaa.

Sama laki olkoon, jos jäsen käyttää kassasta saamaansa lainaa toiseen tarkoitukseen, kuin siihen, mihin lainaa on anottu ja se on myönnetty tai muutoin ilmeisesti laiminlyö velvollisuuksiaan osuuskuntaa kohtaan, tai jos hän luovuttaa pesänsä konkurssiin.

Osuuskunnasta näin erotetulla jäsenellä olkoon ainoastaan sama oikeus kuin kuoleman kautta eronneen jäsenen oikeudenomistajilla.


Kassan hallituksen on sillä tavalla, kuin osuustoimintalain 3§:ssä on sanottu, pidettävä kaikista jäsenistä luetteloa, jossa myös mainitaan, milloin kukin osakas on kassan jäseneksi tullut. Jos jäsen kassasta eroaa tai erotetaan, merkittäköön sekin ynnä eroamisaika luetteloon.


Osuuskunnan hallituksessa on 5 henkilöä, jotka ynnä 3 varajäsentä osuuskunnan jäsenistä valitaan toimeensa 3 kalenterivuodeksi. Warsinaisista jäsenistä eroaa ensimmäisenä vuotena yksi ja kahtena seuraavana kaksi, varajäsenistä eroaa vuosittain yksi. Niitten sijaan uudistusvaali on toimitettava. Eroamisvuoron määrää aluksi arpa, sittemmin toimiaika. Uudestaan valitseminen on sallittu.

Jos hallituksen jäsen eroaa ennen kun aika, joksi hän on valittu, on kulunut umpeen, valittakoon uusi jäsen jäljellä olevaksi ajaksi.

Hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

10§
Jos hallituksen jäsen ilman laillista estettä on poissa hallituksen kokouksesta, johon hän on saanut kutsun, vetäköön sakkoa 1 markan.

Jos jäsen useampia kertoja on tehnyt itsensä vikapääksi sellaiseen laiminlyöntiin, on osuuskunnankokouksella valta erottaa hänet toimestaan ja valita toinen hänen sijaansa.

11§
Kassa hoitaa sekä kirjanpidon ja muitten juoksevien asioiden toimittamista varten ottaa hallitus kirjanpitäjän, joka nauttii osuuskunnankokouksen määräämää palkkiota. Kirjanpitäjä on myös oikeutettu ja velvollinen käyttämään kassan puhevaltaa tuomioistuimissa ja muitten viran omaisten luona, jollei hallitus erityistapauksissa toisin määrää. Kirjanpitäjän tulee myös pitää huolta kassan kirjeenvaihtosta ja kirjoittaa pöytäkirja hallituksen kokouksissa, jollei hallitus katso tarpeelliseksi antaa näitä toimia jonkun jäsenensä suoritettavaksi.

12§
Hallituksen toiminnalle on osuuskunnan kokouksen vahvistettava ohjesääntö, joka sisältää myös lainaus liikkeen harjoittamisen yleiset perusteet, niin myös määräyksiä siitä valvonnasta, jota hallituksen on pidettävä siinä suhteessa, että osuuskunnan jäsenelle annettuja lainoja oikealla tavalla käytetään.

13§
Warsinaisen kokouksen tulee vuosittain määrätä sen luoton ylin raja, jota jäsen saa kassasta nauttia, sekä korkein määrä, jonka yli kassan lainaksi ottamat ja säästökassavarat eivät saa nousta.

Uloslainauskoron määrääminen on hallituksen asia.

14§
Jos hallituksen jäsen on hakenut lainaa kassasta, tulee sellaisen asian käsittelemiseen hallituksessa varajäsenten ottaa osaa, kuultakoon myös kassan tilintarkastajaa asiasta sekä heidän mielipiteensä pöytäkirjaan merkittäköön.

15§
Osuuskassan toiminimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja tai se, joka hänen tehtäviään hoitaa, ynnä yksi hallituksen jäsen tai myös tämän sijasta kirjanpitäjä.

16§
Kassan tilejä, jotka päätetään kalenterivuosittain, ja hallintoa yleensä tarkastamaan valitaan vuosittain varsinaisessa kokouksessa kaksi tilintarkastajaa ja kaksi tilintarkastajan varamiestä.

Tilintarkastajain tulee, paitsi tilivuoden loputtua tapahtuvaa tarkastusta, myös vuoden edellisen puoliskon kuluttua ennen määräämättömänä päivänä, tarkastaa kassan arvopaperit ja käteiset varat niin myös asianhaarain mukaan kirjanpito.

17§
Kassan tilit ynnä hallituksen pöytäkirjat ja muut asiakirjat sekä hallituksen kassan edellisen vuoden liikkeestä laatima kertomus ovat helmikuussa, tilivuoden päättymisen jälkeen, annettavat tilintarkastajille.

Tilintarkastajain tulee toimittaa tarkastus ja siitä hallitukselle antaa kertomus seuraavan maaliskuun kuluessa.

18§
Siitä voitosta, minkä osuuskassan liike tarpeellisten poistojen tapahduttua on antanut, pitää vuosittain siirrettämän kymmenen prosenttia verorahastaan, kunnes tämän määrä nousee vähintään 5000 markkaan.

Woitosta, mikä tämän siirron jälkeen on jäljellä, jaetaan jokaiselle jäsenelle määrä, joka vastaa viiden prosentin korkoa hänen suorittamastaan osuusmaksusta, kuitenkin huomioon ottaen, mitä osuustoimintalain 5 ja 17§:ssä sanotaan. Woitto, joka vielä sen jälkeen on jäljellä, siirretään reservirahastoon tai kokonaan taikka osaksi erityiseen rahastoon, jota voidaan kokouksen päätöksen mukaan käyttää jäsenten yhteiseksi parhaaksi tai osuustoiminta liikkeen edistämiseksi.

19§
Wararahastoa, johon myös jäsenten sisäänpääsymaksut sekä 10§:ssä mainitut sakkorahat menevät, ei saa käyttää muuhun kuin syntyneitten tappioitten korvaamiseen.

20§
Warsinainen kokous pidetään ensi kerran silloin, kuin osuuskunnan toiminta alkaa, sekä sittemmin vuosittain huhtikuussa.

Ylimääräinen kokous pidetään milloin aikaisemmin pidetty varsinainen kokous niin on päättänyt, tai hallitus tarpeelliseksi harkitsee, tai kun vähintään kymmenes osa osuuskunnan jäsenistä jotakin ilmoitettua tarkastusta varten pyytää yli määräistä kokousta.

21§
Osuuskunnan kokous kutsutaan kokoon kuulutuksella, joka kahtena lähinnä edellisenä sunnuntaina julki luetaan seurakunnan kirkossa tai vähintään viikkoa ennen kokousta kirjallisesti saatetaan jäsenten tiedoksi. Kutsumuksessa on mainittava, mitä asioita kokouksessa tulee käsiteltäviksi.

Muut osuuskunnan kaikille jäsenille annettavat tiedonannot toimitetaan samalla tavalla.

22§
Kokouksen avaa hallituksen puheenjohtaja, jonka jälkeen kokouksen osan ottajat valitsevat puheenjohtajan ja pöytäkirjurin.

23§
Warsinaisessa kokouksessa ovat asiat käsiteltävä seuraavassa järjestyksessä:

1) hallituksen vuosikertomus ynnä tilin tarkastajain kertomus tilien ja hallinnan tarkastuksesta;
2) kysymys hallituksen vastuunvapaudesta;
3) kirjain päätöksen vahvistaminen ja voiton jaon määrääminen;
4) tilintarkastajain palkkion määrääminen;
5) ulos- ja sisäänlainauksen rajojen määrääminen näiden säätöjen 13§ 1 kohdan mukaan;
6) hallituksen jäsenten vaali;
7) tilintarkastajain vaali;
Muut kysymykset, jotka ovat kuulutetut kokouksessa esille otettaviksi, käsitellään siinä järjestyksessä kuin sopivimmaksi nähdään.

24§
Jos osuuskassa puretaan, pitää varojen ylijäämä, mikä mahdollisesti on jäljellä, sitten kun velka on maksettu ja jäsenet ovat saaneet osuusmaksunsa, käytettämän yleishyödylliseen tarkoitukseen, josta kokouksella on valta päättää.

Ensimmäisen hallituksen jäseniksi olemme tänään valinneet

Juho Wesala
Esimies
Talokas Kolarissa
Arvid Waattovaara
Jäsen
Talokas Kolarissa
Iisakki Waattovaara
Jäsen
Torppari Kolarissa
Arvid Kylmämaa
Warajäsen
Talokas Kolarissa
August Kylmämaa
Waraesimies
Talokas Kolarissa
Frederik Rautio eli Niva
Jäsen
Talokas Kolarissa
Juha Niva
Warajäsen
Talokkaan poika Kolarissa
Edvard Waattovaara
Warajäsen
Kruununtorppari Kolarissa